perjantai 27. marraskuuta 2015

A-pennut 1v!

Paljon onnea Lellukan A-pennuille; Solalle, Adelle, Nemolle ja Atelle <3<3<3<3
Ei todellakaan tunnu, että siitä olisi jo vuosi kun nämä kakarat syntyivät! Olen kyllä tähän asti ollut todella tyytyväinen koko pentueeseen ja jokaisen super hyvään ja oikeaan kotiin.

Pyysin jokaista omistajaa kirjoittamaan omastaan vapaamuotoisen tekstin. Minun oli tarkotus vain laittaa tekstit jokaisen omalle sivulle mutta kasvattajan lukiessa tekstejä kyynel silmäkulmassa, ajattelin että julkaisen tekstit myös tämän 1v blogipostauksen yhteydessä.

Kuvat on ottanut Hanna Pääkkönen kasvattipäivänä 15.11. :)

Lellukan Alkuräjähdyksen Aika "Sola"



1v
42,5cm

Solasta Siirin sanoin;
"Lellukan Alkuräjähdyksen Aika, eli Sola, on Lellukan ensimmäisen pentueen ensimmäisenä syntynyt pentu. Se on myös minun ensimmäinen sheltti, lapseni ensimmäinen koira ja meille muutenkin Ykkönen. Selailin kauan kasvattajien sivuja, ja kun näin tämän valkoisen naaman mustien joukossa tiesin, että siinä on meidän pentu. Meidän perheeseen sopii hienosti se, joka on hiukan erilainen. Muukin perhe on. Kun Marjo ensimmäisellä visiitillä sanoi, että "se aiemmin mainitsemani pentu, se porukan kovin ja itsevarmin, on tuo valkonaamainen, miltä vaikuttaisi?", minulla hyppäsi sydän kurkkuun. Tässä se todellakin on, se meidän pentu.

Kuvittelin ostavani kohtuullisen pehmeän, helpon ja rauhallisen koiran. Sain kovan, vaativan ja energiaa pursuavan pakkauksen. Sola on voimakkaan hormoniviettinen uros, nostaa kierrokset nollasta sataan sekunnissa, rähjää ja riekkuu. Niin ja hoivaa vauvoja, lohduttaa itkevää lasta melkein yliluonnollisella taidolla, oppii hetkessä keräämään Legot lattialta tai näyttämään pyynnöstä peukalon, nukkuu juuri oikealla paikalla polvitaipeessa ja rakastaa ulkoilua, säässä kuin säässä. Se antaa itsestään kaiken, aina, ja olettaa minunkin olevan sille treenatessa läsnä sataprosenttisesti. Se ei anna armoa. Kotona seurailee minua shelttimäiseen tapaan, muttei koskaan hypi silmille. Solassa on mielenkiintoinen yhdistelmä nöyryyttä ja kovuutta, dominanssia siitä ei löydy.

Päivittäin pohdiskelen, kuinka upea tuuri minulla kävi, kun löysin Lellukan. Kuinka olen voinut saada koiran, joka haastaa minut näin: vaatii pitkää pinnaa, kärsivällisyyttä ja läsnäoloa. Kuinka olen saanut koiran, johon on muodostunut niin upea suhde. Koiran, joka on meille se, mitä siitä toivoinkin, todellinen perheenjäsen."
<3

Lellukan Aava Unelma "Adelle"


nipsu <3

1v
39,5cm

Adellesta Meijun sanoin;
"Ensimmäisen koiran jälkeen tiesin heti, että toinenkin koira tulee jossain vaiheessa. Ajankohtaa en vain vielä tiennyt. Kun Adelle syntyi niin en vielä tiennyt, että se tulee minulle sijoitukseen. Se oli ensin menossa veljelleni sijoitukseen mutta muuttuvien tilanteiden vuoksi ei hän sitä ottanutkaan. Aloin ihan tosissani harkitsemaan mitäpä jos se tulisikin minulle sijoitukseen. Siskoltani (Adellen kasvattaja) kysyin, että jos olisin valmis ottamaan Adellen sijoitukseen niin antaisiko hän sen minulle ja Marjolle tietenkin kävi. Ehtona toki oli, että Adelle ei olisi luovutusikäisenä aivan jätti ja että pentutarkeissa kaikki on niinkuin pitääkin. Muistan vieläkin kun jännittyneenä olin mukana pentutarkeissa ja kun selvisi, että Adellella on kaikki ok oli hymy erittäin herkässä. Siinä vaiheessa kun kirjoitimme sijoitussopimuksen ja nimet oli alla en malttanut olla kertomatta heti kaikille, että nyt minulle tulee se toinen koira ja vieläpä shetlanninlammaskoira, josta olin haaveillut.

Adelle on siis ollut minulla nyt melkein vuoden ja en ole katunut hetkeäkään, että se tuli minulle sijoitukseen. Adelle on luonteeltaan hyvin tulinen eikä siis mikään sheltti helpoimmasta päästä mutta onneksi pidän haasteista! :D Adelle on niin selkeästi minun koira, seuraa ihan joka paikkaan eikä päästä kovin helpolla katsettaan minusta. Adellella on myös kova halu miellyttää ja siksi se tekee kaikkea minun kanssa erittäin mielellään ja on kokoajan valmis ottamaan käskyjä vastaan. Adellen virallinen nimi (Lellukan Aava Unelma) ei ole yhtä osuva kuin pentueen muiden pentujen nimet. Kaikkea muuta kuin Aava Unelma :) Adellen tulinen luonne näkyy toisten koirien seurassa sekä muissa erikoisemmissa tilanteissa kuten navetassa ollessa. Kotioloissa on kuitenkin äärimmäisen rauhallinen. Se suhtautuu voimakkaasta häntä pystyssä uusiin asioihin. Adelle on hieman varautunut uusiin ihmisiin, ei missään nimessä arka mutta ei niin välitä siitä, että tuntemattomat tulevat lääppimään ja lällyttelemään. 

Olemme aloittaneet agilityn valmistavan kurssin ja innolla odotamme jatkoa. Ainakin vielä laji tuntuu meille molemmille sopivalta!
Olen niin iloinen, että sain Adellen, tämän pienen tulisielun itselleni sijoitukseen <3"
<3

Lellukan Aito Aarre "Nemo"




1v
40,5cm

Nemosta Sannan sanoin;
"Nemo karvapallura saapui iloksemme huhtikuussa nopealla aikataululla. Koira oli pitkään ollut suunnitelmissa ja rotu tarkkaan harkittu, tartuimme tilaisuuteen kun saimme tiedon tästä ihanasta pallurasta.

Pikku Nemo oli alusta asti helppo pentu. Uusien asioiden oppimisen hidasteena oli ja on omistajien puutteet taidoissa opettaa. Motivaatiota tehdä tällä pienellä herralla tai urpolla riittää. En uskonut, että saisin koirasta varjon joka seuraa kotona minne menenkin. Onneksemme tämä energiapaukku on sisätiloissa rauhallinen ja seurailee touhuja. Nemo on heti valmis touhuamaan tai lähtemään kuin pieni partiopoika. Treeneissä ja ulkona intoa sitten piisaa vaikka muille jakaa. Ei ole väliä onko kyseessä treenit vai vaikka ihan kotipihalla touhuilu, Nemolla on täysi höyry päällä ja häntä vispaa riemusta. Nemolle on tärkeintä tehdä yhdessä jotain. Rakkain asia on pallo. Sitä voisi heitellä vaikka koko päivän.

Nemon kanssa kävimme ihmettelemässä paria mätsäriä ihan katsojina ja tunnelmia. Ensimmäinen mätsäri oli sitten kesäkuun alussa ja tulos pienten pentujen punaisten 1 ja BIS 6. Kävimme pentukurssilla ja heti alkukesästä näton alkeissa. Olimme ilmoittaneet Oulu KV:n pentuluokkaan niin motivaatiota riitti. Eli Nemon kanssa on näyttelyissä vähän käyty ja tarkoitus kiertää lisää. Ihan uusi maailma meidän perheelle.

Näyttelyjen lisäksi olemme käyneet agilityyn valmistavan kurssin ja rallytokon alkeita. Aika näyttää mitä kaikkea vielä keksimme, eihän Nemo ole rikastuttanut meidän elämää kuin vasta seitsemän kuukautta. Meidän rakas pikku urpoilija Nemo <3"
<3

Lellukan Aivan Villi "Atte"


  
1v
38,5cm

Atesta Nooran sanoin;
"Lellukan Aivan Villi (tuttavallisemmin Atte) on kennelnimensä veroinen koira. Ei tarvita kovinkaan suurta kädenheilautusta, kun Atte jo kiihtyy nollasta sataan ja on aivan leikin valloissa. Leikki on se, joka Attea kaikista eniten motivoi. Leikki on myös se, joka saa Aten liian kiihdyksiin, jolloin tilanne on rauhoitettava. Atte rakastaa leluja, eritoten palloja: kun Atte näkee pallon, se ryntää pallon kimppuun hyppien kuin peura konsanaan. Pitkin päivää Atte tuo leluja syliini ja katsoo anovasti suoraan silmiin, niin että sydämeen sattuu, jos leikkiin en ryhdy. Atte myös osaa ilmoittaa, jos päivä käy liian pitkäveteiseksi: vinkumalla ja äänellä, jota kutsun paremman puutteessa örinäksi.

Vaikka Atte on hyvin intohimoinen leikkija ja aivan villi, osaa se myös tarpeen tullen keskittyä. Atte selkeästi rakastaa tekemistä ja onnistumisen tunnetta, joten tilanteesta riippuen palkkioksi käy kehut, leikki, nappulat tai nakit. Siksi uskon, että Atesta tulee aivan loistava agilitykoira. Aten innokkuus tarttuu omistajaansa, ja välillä tuntuu, että kaikki muu elämässä jää tämän koiran kanssa harrastamisen varjoon. Atte on tuonut elämääni niin paljon iloa ja sisältöä, etten onnellisempi koirasta voisi olla.

Atte on erittäin sosiaalinen; se haluaisi kovasti tutustua muihin koiriin. Se ei myöskään pelkää tutustua muihin koiriin ja monet koiranomistajat ovat taivastelleet, kuinka rohkea sheltti minulla on. Toisaalta Atte osaa olla myös ärhäkkä nuori uros, minkä on sanottu periytyneen Aten isältä, Devililtä. Atte siis mielellään mittelee muiden urosten kanssa, jolloin tästä pienestä karvapallosta pääsee melkoinen rähinä.

Atte koettelee välillä myös emäntäänsä. Se ei aina tahdo mukautua meidän nokkimisjärjestykseen ja toisinaan saattaa jättää luoksekutsun huomioimatta. Atelle ei voi antaa liikaa huomiota, koska se kostautuu pari päivää myöhemmin kiukutteluna ja tottelemattomuutena. Joudun siis jatkuvasti varomaan, etten lässyttele liikaa. Toisaalta se tekee meidän yhteisistä hellyydenosoituksista entistä erityisempiä.

En osannut kuvitellakaan, kuinka mahtava koira ja kasvattaja kyseessä oli, kun ensimmäistä kertaa menin Atte katsomaan. Luulen, että kyseessä oli kohtalo, kun ensimmäisen kasvattajan peruttua pennun itkunsekaisena muistin ystäväni puhuneen hänen tuttavastaan Marjosta, jolla oli pari pentua vapaana. Atte on kaikkea, mitä kuvittelin ja vielä enemmän: Atte on oikea ystävä."
<3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti